Kirjotin eilem illalla joulurunon. Päätin et lähetän sen jonku lehen yleisönosastopalstalle. Sit iski panikki ja kaikki muukin. No en varmana lähetä sitä yhtään minnekkään! Mutta tänne blogiini voin sen kuitenkin pistää. Tää runo ei kerro sataprosenttisesti just musta.

Tähän tyyliin

Kun kolme kuukautta jouluun on,
olen mä jo ihan levoton
Mitä voisin kaikille lahjaksi antaa?
Sen täytyy olla jotain TOSI hauskaa
Päätän et jotain lahjaks itse väkerrän
Sit vielä omin käsin joulukortit näperrän
Kaivan kaapista puikot ja lankaa
Ajattelen itsekseni: tästä tulee hauskaa!

Päivät kuluu ja kuukaudetkin
Joku päivä kurkistan mä kaappeihin
Löydän sieltä puikot ja lankakerän
Tajutan: hävisin taas tämän erän
Päätän turvautuu kauppojen krääsään
Mietin et kortit silti itse väsään

Joku päivä kauppoihin tallustan
Siellä mä joulukortit katsastan
Löydän sieltä halpoi, päätän et ostan ne
Mitä välii vaik en oiskaa tehny niitä itse
Tyytyväinen hymy leviää mun kasvoille
Hei mä tein jotain joulun hyväks:
Ostin joulukortit  ITSE!

Sit tulee joulu ja lahjat jaetaan.
Mun pienet joulukortit mä vain antaa saan.
Selitän paljon ja keksin tekosyitä
missä on mun lahjat ja miks en anna niitä
Sukulaisten keskuudessa nousee hirvee pajatus
Mietin vaan et eikö tärkeintä oo silti ajatus?

Hyvää joulua!‹з   ©Saimi
    fetes437.gif